Otto Jalo Pakula

s.5.4.1890 k.24.8.1907

Muistokirjoitus sanomalehdessä otsikolla

KUOLLEITA.

O. J. Pakula. Lauvantai-iltana, t.k. 24 p:nä waipui kotonaan Liedon Pokkolassa kuolon uneen lyseolainen Otto Jalo Pakula muutaman päivän kurkkumätää sairastettuaan 18:sta ikäwuodellaan. Mieli apeana ottawat luokkatowerit wastaan sanoman tämän kunnon nuorukaisen ja sydämellisen hilpeän towerin manan majoille siirtymisestä. Sywällä kaipuulla muistelewat häntä warmaan ne opettajansakin, jotka tunsivat wainajan suuret luonnonlahjat, hänen tinkimättömän rehellisyytensä, harkitsewan .perinpohjaisuutensa ja laajat tietonsa. Koulun piirissä käytettiin hänen johtawaa kykyänsä moniin luottamustoimiin. M.m. oli wainaja Turun suom. lyseoitten raittiusseuran puheenjohtajana, waikuttaen herättäwästi jäsenten laimeuteen.

SORTUNEEN MUISTOLLE.

”Omnibus hominibus est moriendum.”

Ja kuitenkin on kynä katketa kaihon yltäkyllästä.

Tuntuu kuin Tuonen niittomies taas olisi wäärin walinnut.

Otto Jalo Pakula.

Ken aavistikaan, että hänen oli sorruttawa nuoruuden unelmaisena kewäänä! Hänen, jolla oli niin puhtaat ihanteet!

Mutta sopusointuinen henki ei kuulunut ristiriitaisuuksien maalle. Hän oli liian hywä nähdäkseen unelmansa todellisuuden särkemänä, syksyisten wirwatulien tapaan häipywän –

Kaipuu on maahanpainuwa, sillä kuoleman näyttämön esirippu on läpinäkymätön.

Älkööt syksyn myrskytuulet raiwollaan häiritkö nuoren sortuneen lepoa.

Sit terra tibi lewis!

T o w e r i.