Ministeri Veikko Ihamuotilan ansiokas ja tulosrikas elämänkaari päättyi 2. 2. 1979. Hän käytti saamansa harvinaisen laajat henkiset kykynsä ja poikkeuksellisen voimakkaan tahdonvoimansa yli kolmen vuosikymmenen aikana koko yhteiskuntamme, mutta ennen kaikkea maamme maatalouden rakentamiseen.
Ministeri, maat. ja metsät.tri h.c. Veikko Ihamuotilan elämänuran valintaan, samoin kuin hänen perusluonteeseensa, oli hänen tarmokkaalla äidiltään varmasti hyvin suuri vaikutus. Hänen esimerkkinsä ja neuvonsa jäivät erinomaisiksi eväiksi elämäntaipaleelle.
Tiede kiinnosti aina läheisesti Veikko Ihamuotilaa. Se oli vähällä viedä hänet kokonaan, sillä korkeakouluopintojen päätyttyä hän jäi 3 vuodeksi Helsingin Yliopiston palvelukseen. Väliin tulivat kuitenkin sotavuodet. Ne muuttivat niin hänen kuin monen muunkin nuoren miehen elämän ja tulevaisuuden suunnitelmat täydellisesti.
Sodan päätyttyä oli käytävä tarmolla käsiksi maan jälleenrakentamiseen. Veikko Ihamuotilalle se tiesi laajamittaista uuden pellon raivaustoimintaa Pellonraivaus Oy:n johdossa. Ajatukset ja mielenkiinto alkoivat hänen kohdallaan keskittyä lisääntyvässä määrin viljelijäväestön aseman turvaavien toimenpiteiden kehittämiseen. Veikko Ihamuotila totesi pian, että se oli mahdollista vain viljelijäväestön tiiviin ja kaupallisen järjestäytymisen avulla. Niinpä hän tulikin jo vuonna 1948 MTK:n johtokuntaan, saaden heti monia vaikeita erikoistehtäviä hoidettavakseen.
Vuodesta 1955 lähtien hän hoiti MTK:n johtokunnan puheenjohtajan vaativaa tehtävää kahden vuosikymmenen ajan. Tänä aikana järjestö kehittyi arvostetuksi, keskeiseksi työmarkkinajärjestöksi, jonka sanaa arvostettiin koko yhteiskunnassa. Samalla järjestön organisaatio alkoi toimia kaikkialla maassa ja jäsenmäärä kasvoi voimakkaasti. Veikko Ihamuotilan henkilökohtainen panos tänä aikana MTK:n kehityksessä on ollut ratkaiseva. Vastuunsa tuntien, sitä koskaan väistämättä, hän saavutti järjestöväen jakamattoman luottamuksen. Hän johti toimintaa suosiota tavoittelematta ja tosiasioita kaunistelematta ja kiertämättä, mutta samalla määrätietoisesti toimintalinjojen mukaisesti, tavoitteena viljelijäväestön ja koko kansakunnan etu.
Viljelijöiden kaupallinen järjestäytyminen oli aina keskeisellä sijalla Veikko Ihamuotilan ajatuksissa ja toiminnassa. Asemansa puolesta hän joutui mukaan ja oli voimakkaasti vaikuttamassa kaikkien kaupallisten järjestöjen kehittämistyössä. Hänen kannanotoillaan oli suunta- ja peruskysymyksissä useimmiten ratkaiseva merkitys. Erikoisen läheiseksi hänelle muodostui työ Metsäliiton piirissä ja voidaan liioittelematta sanoa, että hän on ratkaisevammin kuin kukaan muu vaikuttanut viljelijöiden metsäkaupallisen järjestäytymisen ja heidän metsäteollisuutensa syntyyn ja kehitykseen tässä maassa.
Hankkijan kehitys ja kehittäminen oli aina läheinen Veikko Ihamuotilalle. Hän otti selvästi kantaa eri yhteyksissä siitä, että Hankkijan hallinto on säilytettävä viljelijäväestön käsissä ja että Hankkijan toimintaa on kehitettävä, kuten muidenkin viljelijöiden hallinnassa olevien kaupallisten järjestöjen toimintaa kehitetään. Hän korosti aina sitä, että Hankkija toiminta on oleellinen osa koko viljelijöiden kaupallista järjestäytymistä. Hän oli mukana mm. Union-Öljyn hallinnossa varsin pitkään. Kaikki hankkijalaiset muistavat kiitollisina se tuen ja yhteistyön, jota Veikko Ihamuotila aina Hankkijaa kohtaan osoitti.
Tässä yhteydessä on turha lähteä enempää luettelemaan niitä yhteisöjä, joiden toimintaa Veikko Ihamuotila osallistui. Ne kattavat keskeisen ja laajan alueen valtioneuvoston jäsenyydestä talouselämän ja eri yhteiskuntajärjestöjen johtotehtäviin. Kaikessa, missä hän oli mukana, hän myös vaikutti yhteisön päätöksiin ja kehitykseen. Voimakas käytännöllisyys, todellisuuden taju ja "maan läheisyys" leimasivat aina hänen kannanottojaan.
Puhujana hän oli innostava ja kiinnostava. Joukkoihin hänellä oli sytyttävä vaikutus ja maamme viljelijäkunta tulee kauan muistamaan suuren "mustan päällikkönsä", kuten hänen tuttu lempinimensä kansan suussa kuului. Veikko Ihamuotila oli ihminen, jonka seurassa viihtyi. Työtoverina hän oli aina luotettava ja rehti. Häneen, jos kehen sopi roomalaisten aikanaan johtajilleen antama korkein tunnustus: "Hän oli vertainen vertaistensa joukossa." Suomalaisen maanviljelijän ja tavallisen ihmisen hyväksi hän ensisijaisesti keskitti koko elämäntyönsä. Kaiken päämääränä oli tämän hänelle rakkaan synnyinmaan onni ja menestys.
Tuntuu kuin lainehtivien viljapeltojemme kohina ja hyvin hoidettujen metsiemme humina kertoisivat vielä kauan kiitosta sille työlle, jonka Veikko Ihamuotila niiden ja maamme talonpoikaisväestön ja koko isän maamme hyväksi suoritti.
Toivo Hakamäki