Etusivu | Valokuvat | Artikkelit | Hakemuslomake | Sukukokoukset | Toimisto | Sukutaulu | Syyrin Sanomat | Puheenjohtajan palsta

Marja-Riitta Perttula

Akateemikko Lauri Posti

Esitys sukukokouksessa Auran koskipirtissä 17.6.1978

Piirteitä Ihamuotila -nimen historiasta ja Rikhard Ihamuotilan elämästä

Minua on pyydetty tässä sukukokouksessa esittämään teille, mitä tutkimus voi kertoa Ihamuotila-nimen alkuperästä ja vaiheista. Tavallisesta nykysuomalaisesta, jos hän pysähtyy asiaamiettimään, nimen alkuperä ja merkitys eivät varmaankaan tunnu erityisen selviltä.

Tiedämme, että Ihamuotila on vanha kylän nimi Maariassa.

Ihamuotila -nimi Varsinais-Suomen
maakirjassa v. 1540

Joudumme kysymään, miksi Ihamuotolasta on tullut Ihamuotila. Muutos tulee ymmärrettäväksi, jos otamme huomioon, että Ihamuotolasta oli paikkakunnan murteessa tullut Ihamuotla. Ihamuotla oli lapsuudessani Liedossakin yleisesti käytössä. Samantapaisia muotoja, joista vokaali oli kadonnut, käytettiin useista muistakin talonnimistä ja sukunimistä. Niinpä Pietilä oli Pietlä, Sukselan Heikkilä oli Heiklä, Marttilan pitäjäkin oli Martlan pitäjä jne. Kun tiedettiin, että Pietlä oli kirjoissa Pietilä, Heiklä Heikkilä ja Martla Marttila, muodostettiin näiden mallien mukaan Ihamuotlan kirjakieliseksi asuksi Ihamuotila. Muissa mainituissa esimerkeissä tuo i oli alunperin kuulunutkin nimeen, mutta Ihamuotilassa noiden mallien käyttäminen johti siihen, että nimeen ilmaantui siihen alunperin kuulumaton i. Sanan keskelle tuli tuo'muoti', jolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen muoti-sanan kanssa.

Alkuperäinen muoto on siis ollut Ihamuotola. Paikannimen kantana on ollut ikivanha henkilönimi Ihamuoto, joka hyvin kauan sitten on äännetty Ihamooto. Kun henkilönimeen on lisätty johdin -la, on saatu Ihamuotola, joka paikannimenä on tarkoittanut Ihamuoto -nimisen henkilön asuinpaikkaa. Samalla johtimella on isännän nimestä usein johdettu talon, joskus kylänkin nimi. Näin Heikki -nimisen isännän talo on voinut saada nimen Heikkilä, Martti -nimisen Marttila jne. Paikannimissä on usein säilynyt jälkimaailmalle vanha henkilönimi, joka ei enää nykyisin ole henkilönimenä käytössä.

Oman kotikyläni, Liedon Tootulan nimen aikaisempi asu on ollut Toivottula, kuten vuoden 1540 maakirja osoittaa. Toivottulasta on paikkakunnan murteessa tullut Tootla, joka oli aikaisemmin yleisesti käytetty muoto. Asiakirjoissa nimi on myöhemmin saanut asun Tootula. Toivottu on ollut vanha pakanuuden ajalta peräisin oleva henkilönimi, samoin Hyvätty, joka esiintyy Liedon kirkonkylän Hyvättylä -nimessä. Näitä hyvin vanhoja henkilönimiä on ollut myös Ihamuoto. Aikaisemmin olivat yleisiä kahdesta sanasta muodostuneet henkilönimet. Ihamuoto -nimen ensimmäinen osa iha esiintyy kantasanana sellaisissa johdoksissa kuin ihana, ihastua, ihailla. Voidaan päätellä että iha -sanalla on ollut sen tapaisia merkityksiä kuin miellyttävä, kaunis, ihana, iloinen jne.

Sama iha -kanta tavataan myös useissa paikannimissä. Maariasta tunnetaan Ihava, Pöytyällä on Ihava -niminen kulmakunta, Raisiosta tunnetaan Ihalan, aikaisemmin Ihalaisten kylä. Mynämäessä on niin ikään Ihalaisten kylä, Taivassalossa on ollut Ihattula -niminen kylä. Ihamuoto -nimen toisena osana on muoto, hahmo, kasvot. Varsinkin aikaisemmin muoto usein tarkoitti nimenomaan kasvoja, kasvojen ulkonäköä, näin esim. sellaisessa lauseessa kuin miehen muoto musteni.

Vepsän kielessä mod, gen. modon -sanalla ei olekaan muuta merkitystä kuin 'kasvot'. Muoto on germaaninen lainasana, mutta se on jo niin varhain lainattu, että sitä on voitu käyttää Ihamuoto -nimen toisena osana. Ihamuoto, Ihamooto -nimen alkuperäinen merkitys on siis ollut suunnilleen sellainen kuin 'kauniskasvoinen, kaunismuotoinen'. Iha -alkuisia vanhoja kaksiosaisia henkilö -nimiä on ollut muitakin. Ihalempi on suomen kielen lisäksi tavattu myös virolaisilla ja liiviläisillä, Ihamieli on tavattu myös viron ja karjalan kielessä. Ihamuoto -nimestä ei toistaiseksi ole löydetty muita todisteita kuin se joka on säilynyt Ihamuotola -nimessä.

Ehkä tässä yhteydessä myös muutama sana Syyri -nimestä. Tämä talonnimi ja sukunimi näyttää olevan paljon nuorempaa alkuperää kuin Ihamuotola. Ruotsinvallan aikana meille lainautui paljon ruotsalaisia ja ruotsin kielen välityksellä myös alasaksalaisia henkilönimiä. Nämä nimet ovat usein vielä nykyisinkin helposti tunnettavissa vierasta alkuperää oleviksi, näin esim. silloin kun sanan alussa on säilynyt alkuperäisnimen kaksi konsonanttia. Liedon Pränikkälän kylän nimen kantana on alasaksalainen ristimä nimi Brenneke, Ankan Kreulan talon nimessä on kantana Kreu-, joka on ruotsin kielen välityksellä tullut Gregorius -nimestä. Samasta Gregorius -nimestä on tullut myös Reko ja Rekola; tämä muoto on peräisin ajalta, jolloin ei vielä osattu ääntää kahta konsonanttia sanan alussa.

Usein ei kumminkaan lainatun nimen nykyisessä asussa ole mitään, joka sinänsä viittaisi vieraaseen alkuperään. Liedon kylännimi Sikilä voisi muotonsa puolesta olla omaperäinen, mutta tiedämme, että sen kantana on ruotsalainen ristimänimi Sigge. Syyri on käsitykseni mukaan tullut ruotsin Sigurd -nimestä. Ruotsin kielessä on tästä nimestä esiintynyt sellaisia muotoja kuin Siurd ja Siur. Siurd -asuun perustuu esim. Marttilan kylännimi Siutula, joka vanhoissa asiakirjoissa on kirjoitettu Siurtila. Sigurd -nimestä on suomalaisalueella tullut myös Siuri, joka tunnetaan paikannimenä Sauvossa ja Tammelassa. Juuri Siuri -muotoon ilmeisesti perustuu Syyri, jota ainakaan toistaiseksi en tunne muualta kuin Liedon Kurkelasta.

Suomen kielessä on usein ensimmäisen tavun iu muuttunut yy:ksi, jos sanan toisessa tavussa on ollut i. Näin on syntynyt yy esimerkiksi sanassa tyyris. Sana on lainattu vanhasta germaanisesta muodosta + diuriz; paikoin savolaismurteissa onkin vielä säilynyt asu tiuris 'kallis'. Sigurd -nimen vanha alkumerkitys on muuten ollut 'voiton vartija'. Tämän verran voidaan tutkimuksen perusteella tätä nykyä valaista säätiöömme läheisesti liittyvien Ihamuotila- ja Syyri- nimien alkuperää. Säätiön hallituksen viime kokouksessa Eva Ihamuotila antoi luettavakseni eräitä papereita Rikhard Ihamuotilan jäämistöstä ja pyysi, että niiden perusteella kertoisin kokoukselle jotakin hänen elämästään. Käsillä olleen aineiston nojalla ei ole mahdollista luoda mitään kokonaiskuvaa, mutta on ehkä paikallaan tässä hänen perustamansa ja lahjoittamansa säätiön järjestämässä sukukokouksessa esittää joitakin piirteitä hänen elämänsä varrelta.

Rikhard Ihamuotila syntyi helmikuun seitsemäntenä päivänä 1881. Hän oli vasta vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen, kun isä kuoli ja äiti Matilda Ihamuotila jäi yksin viiden pojan ja yhden tyttären kanssa.

Karl Rikhard Ihamuotila

Siihen aikaan ei näiltä opiskelijoilta vaadittu virallista ylioppilastutkintoa. Yliopistoon pyrkiessään hänellä oli tunnetun professorin ja ylioppilastutkintolautakunnan jäsenen J.J.Mikkolan antama yksityinen todistus. Aloittaessaan yliopisto-opintonsa Rikhard Ihamuotila oli jo 25-vuotias, siis tavanomaista aloitusikää huomattavasti vanhempi. Vuonna 1910 hän suoritti Hallen yliopistossa diplomiagronomin tutkinnon. Hänen tutkintonsa oli paras yliopistossa sinä vuonna suoritetuista ja niin oivallinen, että sellaisia yleensäkin esiintyi vain erittäin harvoin. Tutkintoon kuuluvista kirjallisista tutkielmistaan hän sai korkeimmat arvosanat. Toinen tutkielmista käsitteli maatalouden sähköistämistä olemassa olevia vesivoimavaroja käyttäen, lähtökohtana Suomen kosket.

Jo agronomiopintojen aikana Rikhard Ihamuotilan mielenkiinto oli erityisesti kohdistunut fysiikkaan ja sähkötekniikkaan. Sähkötekniikan alalla hän oli jo Hallen aikana tehnyt merkittävän keksinnön. Myöhemmin hänellä oli niitä muitakin. Hän siirtyi tämän vuoksi jatkamaan teknillisen alan opintojaan Hannoverin teknilliseen korkeakouluun. Vuonna 1914 syttynyt maailmansota kumminkin keskeytti opinnot, kun hänet suomalaisena katsottiin vihollismaan kansalaiseksi. Rikhard Ihamuotilan tarkoituksena oli ollut teknillisessä korkeakoulussa suoritettujen opintojen jälkeen väitellä tohtoriksi Hallessa, kuten sikäläisen yliopiston rehtori oli kehottanut. Hallelaisen professori Steinbrückin maailmansodan sytyttyä antamassa suosituksessa todetaan, että Rikhard Ihamuotilassa yhtyy toimeliaaseen luonteeseen loistava lahjakkuus fysiikan ja elektroniikan alalla.

Sodan aikana Rikhard Ihamuotila joutui puutetta kärsien olemaan erilaisissa ansiotoimissa. Osan ajasta hän kumminkin voi olla Bremenin piirin sähkötarkastuslaitoksen johtajan apulaisena, jossa asemassa hän hyvin perehtyi laboratorioinsinöörin tehtäviin. On ymmärrettävää, että pitkän sodan vihdoin päätyttyä Rikhard Ihamuotila halusi palata kotimaahansa. Näin häneltä jäivät loppuunsaattamatta sodan aikana keskeytyksissä olleet opinnot diplomi-insinöörin tutkintoa varten. Toimiessaan sitten vuodesta 1919 alkaen Helsingin sähkölaitoksen laboratorioinsinöörinä hän sai tämän seikan takia kokea pettymyksiä toimensa palkkaluokkiin sijoittelussa, vaikka hän oli sekä teoreettisesti että käytännössä erittäin hyvin perehtynyt siihen alaan, jota hän sähkölaitoksessa joutui hoitamaan.

Saatuaan jo nuoruudessaan ja myöhemmin myös Saksassa kamppailla taloudellisten vaikeuksien kanssa Rikhard Ihamuotila ryhtyi kohta Suomeen tultuaan palkkauksensa suhteellisesta pienuudesta 6. huolimatta luomaan kestävää pohjaa taloudelliselle asemalleen. Mahdollisesti hänen mielessään jo varhain väikkyi ajatus suvun jäsenten opiskelumahdollisuuksien turvaamisesta. Arvopaperiostoissaan hän osoitti hyvää taloudellista tajua. Varsin edulliseksi sijoitukseksi osoittautui Vaarniemen tilan osto vuonna 1932. Tilan hoitoon hän alusta alkaen kiinnitti määrätietoista huomiota. Säilyttääkseen tilan omistuksessaan hän maanluovutuksen aikoina erosi toimestaan Helsingin sähkölaitoksessa ja siirtyi kokonaan asumaan ja viljelemään tilaansa.

Säilyneistä asiapapereista näkyy, kuinka tarmokkaasti ja johdonmukaisesti hän puolusti käsitystään, että häntä agronomiksi opiskelleena ja itse tilallaan asuvana maanviljelijänä ei voitu pitää ensisijaisena luovutusvelvollisena, jommoisiksi ns. harrastelijaviljelijät katsottiin. Säilyneistä papereista käy edelleen selville, että häntä varsinkin viimeisinä vuosina askarruttivat uskonnolliset kysymykset. Hänellä oli etsivä mieli ja hän pohti vakavasti uskonnon peruskysymyksiä. Erityisesti hän näyttää paljon lukeneen metsänhoitaja Arnkilin teoksia.

Ennen poismenoaan Rikhard Ihamuotila ehti toteuttaa suuren suunnitelmansa, äitinsä muistolle omistetun ja suvun jäsenten opiskelun edistämiseen ja avun tarpeessa olevien vanhusten huoltoon tarkoitetun säätiön perustamisen. Hän oli myös itse hyvin vaatimattomasti eläen ja tarmokkaasti ja taitavasti varallisuuttaan kartuttaen hankkinut säätiön tueksi huomattavan omaisuuden. Tässä sukukokouksessa meillä on täysi aihe kunnioittavin ja kiitollisin mielin muistaa säätiömme perustajan uhrautuvaa elämäntyötä.