Etusivu | Valokuvat | Artikkelit | Hakemuslomake | Sukukokoukset | Toimisto | Sukutaulu | Syyrin Sanomat | Puheenjohtajan palsta

Marja-Riitta Perttula

POSTIN TALON HISTORIAA

Tootulan kylä mainitaan kirjallisissa lähteissä ensi kertaa vuonna 1464, jolloin Toivottulan Pietari oli laamanninkäräjien lautamiehenä. Oliko Pietari Postin, Knaapin vai nimeltä tuntemattoman kolmannen talon isäntä, ei ole tiedossa, mutta nämä kolme tilaa Tootulassa tuolloin oli.

Vaikka Postin talon palon mukana paloivat menneisyydestä kertovat dokumentit, pitäjänhistoriasta löytyy tietoja siitä, millaisen talon emännäksi Pakulan Alma ryhtyi.

Tootulan kylä taloineen sijaitsee Hämeen Härkätien varrella, hevospelillä kulkien päivänmatkan päässä Turusta. Menneiden vuosisatojen historiassa se merkitsee sitä, että suurvaltasotien vaatimat verot, sotaväenotot, armeijan, virkamiesten ja

Postin talo ei koskaan kokenut tällaista kohtaloa.

Esko Heikinpoika kantaisä

Vuonna 1540 Postin talo oli kylvömäärältään 8,5 pannin suuruinen talo, nykymitoin arvioituna kylvöalaa oli vain reippaat neljä hehtaaria. Pellot olivat tuohon aikaan varsin pieniä, ja ihmetyttääkin, että selvittiin talven yli tällä sadolla ja että Tootula joutui vielä maksamaan veronsa viljana, sillä se kuului suomalaisen oikeuden kyliin. Kylvöt teki keväällä 1540 Esko Heikinpoika, ensimmäinen nimeltä tunnettu Postin isäntä. Ennakkoluulottomuutta viljelytavoissa osoittaa, että jo 1700-luvun lopulla Postilla pantiin vakoon ensimmäiset perunat.

Tila on pysynyt saman suvun hallussa tähän päivään asti, ja Otto Posti on siis Esko Heikinpojan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Posti on kolmasti periytynyt tyttären kautta. Pikkuvihan jälkeen Maija Antintytär sai talon (1740 – 1767), vuonna 1834 perijänä oli Maija-Liisa Heikintytär (emäntänä 30 vuotta), ja vihdoin toisen maailmansodan jälkeen Kaija Kurkela (s.1939).

Posti se kulkee keskellä tietä

Tilapäisesti Posti suoritti ratsupalvelusta 1620-luvulla, mistä tila sai verovapauden, 1630-luvulla talo kuului Hans Ramsayn lääniin usean muun lähitilan tavoin, ja 1640-luvulla se oli Turun akatemian palkkatila samoin kuin muutamat muut lietolaiset talot. Nimensä talo sai siitä, että ainakin 1660-luvulta lähtien talon isäntä Yrjänä Nuutinpoika kuljetti postia Härkätiellä muutaman vuosikymmenen ja sai siitä hyvästä verovapauden. Toinen postinkantajatalo oli läheinen Ojala. Postinkanto tiesi sekin verovapautta, mutta ilmeisesti viranhaltijan on osattava lukea. Tosin lukutaito oli Varsinais-Suomessa korkealla tasolla jo tuolloin lukukinkerien ansiosta. Mikä oli talon nimi ennen Yrjänä Nuutinpoikaa, ei ole tiedossa. Pikkuvihan jälkeen säädettiin laki, jonka mukaan tilan sai jakaa, ja niinpä 1740-luvulla Postin kantatila jakautui kahteen osaan (Posti ja Vaihemäki), jotka molemmat pysyivät maanluonnoltaan kruununtiloina koko Ruotsin vallan ajan.

Postin talon väkeä arvostettiin. Se näkyy mm. vuoden 1733 kirkon penkki-järjestyksessä, jonka mukaan arvokkaimmat istuivat edessä. Järjestys oli laadittava, sillä arvokkaista istumapaikoista syntyi jopa tappeluita! Niinpä Postin miehet istuivat 5. rivissä, naisväki sai tyytyä 9. riviin.

Postin naisilla liikevaistoa

Postin talon naiset olivat hyvin toimeliasta väkeä. Maria Juhantytär Postilla oli !800-luvun lopulla liikeyritys: lähitienoon naiset kutoivat kankaita Marian toimittamista langoista, ja Maria Posti puolestaan toimitti ne myyntiin Turun markkinoille. Hänellä oli palveluksessaan myös myyntiedustaja, joka kierteli lähipitäjissä kankaita myymässä –talvella kelkalla, kesällä käsirattailla.